Auto on lastattu monologilla

Aivoviikon kiertue on startannut ja Volkkarimme kyntää kohti Lahtea täydellä lastilla. Koko viikko on mennyt huonoilla, jännityksen sekaisilla yöunilla. Yksi ajatus mielessä: tänään pitäisi taas muistaa! Näyttelijän painajainen on toistuvasti sama: olen lavalla, enkä tiedä repliikkejä. Tämä ajatuskulku sopii Aivoviikon teemoihin, pidä huolta aivoistasi ja vaali muistiasi!

Jos pidät omaa elämääsi tylsänä, suosittelen freelancer-taiteilijan elämä. Ikinä et tiedä mistä kuukauden palkka/lipputulo/apuraha tulee, kuinka paljon sitä saat ja minkälainen on seuraava työpäiväsi. Ei ole kahta samanlaista viikossa ainakaan minulla. Tästä jännityksestä, paineesta, epävarmuudesta ja hyrinästä huolimatta rakastan tätä. Jokaista esitystä, jokaista hetkeä ennen lavalle astumista, kuilun partaalla seisomista, osaanko, onko yleisössä ketään, välitänkö tunteita katsojaan saakka. Ja sitä fiilistä, kun yksikin katsoja on tuntenut jonkin liikahduksen sisällään. Silloin taas tiedän, että tämä on se minun juttu. Että näillä hetkillä ja esityksillä on merkitys.

Tervetuloa katsomoon tänään, huomenna Lahdessa tai lauantaina Salossa!

Mainokset

Liput myynnissä

Haetaan muuttoapua-esitys tekee Aivo-viikon kunniaksi viiden esityksen kiertueen Lahdessa ja Salossa 14.-16.3.2019. Kiertue-elämä jännittää jo. Pieni kahden hengen tiimimme tekee markkinointia, miettii lastenhoitoa ajalle, suunnittelee ajoreittejä, pitää yhteistyötahot mukana suunnitelmissa, lataa ties-sun-mitä-grafiikka-ohjelmia ja duunaa julisteita, tutustuu uusiin kaupunkeihin ja ihmisiin (Salo, miten huisia oli tammikuussa käydä!), katsoo tallenteita lokakuun esityksistä (vaan pari kohtausta uupuu), muistelee tekstiä iltalukemisena, pohtii lämmittelytreenejä ja muutoksia, kiistelee lipunhinnoista ja opettelee nettikaupan saloja, meinaa välillä unohtaa hengittää ja muistaa oleellisimmat asiat. Muista hengittää! Nauti tästä hetkestä nyt ja sitten siellä lavalla! Lahti ja Salo hoi: Nyt lippukaupoille, sillä ilman yleisöä esitystä ei ole.

Lahden esitysten liput 14.-15.3.

Salon teatterin esitysten liput 16.3.

Sanna haalarissa-2

Koko ajan kiire. Kuva Haetaan muuttoapua-esityksestä: Susanna Lyly

Ensi-illan jälkeinen krapula

Ensi-illan jälkeinen elämä on aina ihan kamalaa. Ensin juhlitaan huojentuneina, kehutaan koko työryhmää, ihastellaan katsojien tuomia lahjoja ja kukkia sekä juodaan janoon kuplajuomia, kun ensi-iltapäivänä (no okei, koko viikolla) kaikki nesteytys ja ruoka menivät alas miten menivät. Tai tulivat ainakin ulos ennen esitystä silkasta jännityksestä.

Mummo 2.näytös-11

Ensimmäisenä aamuna on kevyt olo. On voittajaolo, tuntuu että selvittiin mahdottomasta, vaikka meni tiukoille. Niin kuin aina. Seuraavina päivinä hiipii kalvava apatia, väsymys, flunssa, stressinpurkautuminen, epätoivo, epäilys muistaako enää mitään esityksestä seuraavassa vedossa, tyhjyys kun kalenterissa on tilaa vaan olla ja masennella, kun yhtäkkiä ei olekaan hoppu. Valkoisen paperin kammo, kun kalenterissa onkin tyhjää ja jotain pitäisi taas keksiä, jotta tulisi uusia ensi-iltoja ja ponnistuksia, rahaa elämiseen ja se saatanan henkinen, pitkä krapula, joka nytkin vaivaa.

Mikä meitä taiteilijoita ja (teknistä henkilökuntaa siinä meidän ympärillä) vaivaa? Ponnistelemme tätä kehää vuodesta toiseen ja aina uudelleen ponnistaen, uskoen, kaikki taidot, läheisten sekä omat voimavarat äärimmilleen virittäen. Koska odotamme sitä ensi-iltaa, kirjanjulkkaria tai näyttelyn avajaisia, joissa kaikki se ponnistus palkitaan. Miksi sen pitkän, henkisen krapulan unohtaa aina? Onko se vähän niin  kuin synnytys? Siinä hetkessä miettii aina, että tämän suurempaa kipua ja ponnistusta ei voi olla, että ei ikinä enää, mutta se kaikki unohtuu, kun saa vastasyntyneen syliinsä. Niin minusta on ainakin tuntunut kahden lapseni kanssa.

Teatteriproggiksissa parasta aikaa on kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Kun sen ajan saisi toistolle. Vaikka kyllähän sen järkikin sanoo, että ei sitä voi elää vain ensi-iltaa edeltävää kahta viikkoa uudelleen ja uudelleen. Että se krapula, hapenotto, tankkaus ja väsymyksen purku ovat tärkeitä. Ilman niitä ei tulisi uusia proggiksia, uusia ideoita, uuden odotusta, jännitystä selvitäänkö tällä kertaa vai ei ja uusia ystäviä. Se koko epävarma matka on tärkeä.

Ja kiitos kysymästä, Haetaan muuttoapua-esityksen ensi-ilta oli huikea! Mä vaan vihaan tätä krapulaa.

 

 

Muistiviikon tempaukset

Pidimme Muistiviikon kunniaksi pop-up-tempausta Valkeakosken keskustassa 20.-21.9.2018. Osuuspankki Valkeakoski antoi meille lainaan tyhjän liiketilan ja muitakin alueen yrityksiä lähti innoissaan mukaan. Walkkistorilta saimme lainaan kalusteet ja Citymarket tarjosi kahvit ja keksit. Sanna Ristaniemi kertoi esityksestä, myi alehintaisia lippuja esityksiin, kävi isoäidin roolissa Veikon Koneessa (yksi sponsoreista) kuvaamassa Jarkko Suhosen kanssa videomateriaalia YouTube-mainostusta varten. Moni kahvilla piipahtaja saatiin houkuteltua erikoissairaanhoitaja Maarit Ristaniemen tekemään verenpainemittaukseen.

IMG_4733

Muistipoliklinikan Anna Järvinen ja Salla Käppi tulivat perjantaina klo 9-12 jakamaan tietoa Alzheimerista ja heidän ripustamansa Merkityksellisen arjen puun oksat täyttyivät vähitellen post-it-lapuista. Keskiviikkona 19.9.2018 oli Valkeakosken Sanomissa ennakkojuttu Alzheimer-päivän tempauksesta ja moni osasikin poiketa paikalle juuri muistihoitajia tapaamaan.

Päällimmäiseksi tempauksesta jäi mieleen lohtu ja kohtaaminen. Oli voimaannuttavaa kohdata monenlaisia valkeakoskelaisia rakennusmiehistä taksikuskeihin ja muistisairaista erakoituneisiin vanhuksiin sekä istahtaa hetkeksi kohtaamaan ja juoda hyvät kahvit. Keskustelut ristesivät niin esityksen teemoja, teatteria, paikallisuutta, muistisairauksia, omaishoitajuutta kuin juuri jotain tapahtunutta henkilökohtaista surua. Kävi ilme, että paikallisille olisi tarvetta tempauksen kaltaisille olohuoneille, jossa voisi kohdata ajan kanssa muita ihmisiä. Myös lipunmyyntikeinona ja esityksen mainostamisfoorumina tempaus oli toimiva.

Kiitos kaikille sponsoreille ja tempaukseen osallistuneille! Ilo kohtaamisista jäi mieleen hyvin vahvasti.

 

Jälkitunnelmissa

Olo on Valkeakosken Taiteiden polun (23.8.) jälkeisissä tunnelmissa onnistunut, odottava ja jännittää niin perkeleesti. Haetaan muuttoapua-esityksen ensimmäinen julkinen kurkistus keräsi paljon kiinnostunutta yleisöä ja yritimme avata työryhmänä niin monologin prosessia kuin myös näyttää pätkän näyttelijää työssään. Hikiset oli oltavat, mutta tuntui, että onnistuimme avaamaan esitystä ja tyylilajia juuri meidän näköisellä tavalla. Nyt vaan kipin kapin lippuja ostamaan, Taiteiden polun aleliput ovat ostettavissa 15.9.2018 asti vain 18€:lla!

Liput ja lisätiedot esityksestä

Kuva: Susanna Lyly

Kuva: Susanna Lyly

Haetaan muuttoapua Valkeakosken Kaupunginteatteriin syksyllä 2018

Viime kesällä Tampereen Teatterikesässä ensi-iltansa saanut Haetaan muuttoapua saa uusinta ensi-iltansa uudella käsikirjoituksella 12.10.2018 Valkeakosken Kaupunginteatterin Vilho-näyttämöllä. Huoneistoteatteriesitys on muuttunut matkan varrella Sanna Ristaniemen monologiksi, jossa roolihahmoja lavalla nähdään kolme. Esityksen ohjaa ja käsikirjoittaa Veli-Pekka Ristaniemi. Esitys käsittelee supersankariutta, voimavaroja, muistamista, Alzheimeria ja muuttamista. Kesto noin 1,5 tuntia väliajalla. Liput ovat myynnissä nyt!

Liput ja tiedot